Hei taas me mennään

Mikäs sen mukavampaa kuin herätä ensimmäisenä lomapäivänä piristävään kellonsoittoon.

Vaan melkoisen rivakasti sitä meidän pesue oli aamupalapöydässä ja viimeisimmät tavarat oli sitten autoon kanneltuna. Joten ovet lukkoon, hälyt ja kamerat päälle ja eikun matkalle.

Se on kyllä sanottava että tämä Outokumpu – Tornio väli on varmasti yksi pitkäveteisimmistä matkoista mitä Pohjoismaista löytyy, eikä se että tätä on tullut sahattua enemmän kuin muutaman kerran yhtään helpota asiaa.
Vaan kyllähän se määränpääkin sieltä vähitellen kohdille tuli ja pääsi vanhan puujalkavitsin eli ”hei tuossa on Outokumpu kyltti” heittämään.

 

Monivuotisen kokemuksen pohjalta on sanottava että tämä ”huumori” osuu vain alle seitsemän vuotiaisiin lapsiin. Vaan kyllä se hymy sitten irtosi kun leirintäalueen portti silmiin osui 🙂

Toisenlainen huumori, eli ”arvaa mitä unohdin” – pelikin on jäänyt tänä vuonna melkoisen laimeaksi. Tosin ei aivan puhtailla papereilla tästäkään selvitty. Eniten ehkä harmittaa että gps ja 360 kamera ovat siististi siinä hyllyllä pakkausta odottamassa. Ensimmäisen voi onneksi paikata puhelimella, vaikka sen tarkkuus ei nyt ihan käsittämätön ole. Vaan eiköhän sitä muutama purkki tälläkin reissulla lokikirjaan saada 😀

Sääkartat näyttävät olevan sitä mieltä että suuntamme kohti etelää, tosin se miten kauaksi on vielä hämärän peitossa. Mutta eiköhän sitä ainakin eläinpuistossa pari päivää pyöritä kunhan sinne saakka selvitään.

On muuten mielenkiintoista huomata että vuosi toisen jälkeen aina kun tulemme tänne Tornioon niin sitä kotoisampi fiilis tulee kerta kerran jälkeen. Hieno kaupunki ja mukavia ihmisiä.

Tästä on hyvä loman alkaa.

 

Vastaa