Harvemmin on lomareissun suunnittelu jäänyt niin viimetippaan mitä tämän matkan pähkäily jäi.

Kiitos tämän kirotun koronan ja näiden matkailurajoitusten niin tässä sai oikesti miettiä ja pähkäillä sitä että a. minne uskaltaa mennä ja b. minne ylipäänsä pääsee menemään.

Etelän suunta, siis Viron yli ja eteenpäin kiinnosti kyllä kovasti vaan se koronatilanne oli vielä niin sanoisinko mielenkiintoinen että sen päälle tuli melkoisen nopeasti risti, sitten tämä suosikki Ruotsi ja etenkin se pohjoisempi osuus oli täysin pois suljettu vaihtoehto.

No entäs kotimaa? Varmaan paljon hienoja paikkoja olisi käytäväksi, mutta jotenkin se ei vaan sytytä, lomalla kun haluaisi päästä irti arjesta, tutuista kuvioista, nähdä ja kokea jotain sellaista mitä ei aivan joka päivä kohdille tule.
Eli kun on kyseessä muutamaa päivää pidempi reissu niin sori vaan finlandia.

No tällaisessa tilanteessa ei kovinkaan montaa ilmansuuntaa jäänyt ja katseet kohdistuivat pohjoiseen.
Aluksi kyllä oli ajatusta viettää aikaa Kilpisjärvellä, mutta majoituksen hinnoittelu tällaiselle porukalle oli enemmän huumoria kuin realistinen vaihtoehto.

Elikkäs melkoisen äkkiä oltiinkin siinä tilanteessa että piti vain valita mihin kaupunkiin pohjois-Norjassa sitten itsemme parkkeeramme. Jostain syystä Tromssassa ei ollut tullut käytyä silleen melkoisen pitkään aikaan niin tänneppä sitä sitten suunnistimme.

Ja näin jokusen tunnin täällä olleena ja nousuveden liikkeitä tässä samalla kirjoittamisen ohella seuraten niin ei voi sanoa kuin että tehtiin muuten enemmän kuin oikea valinta.

Ainoa miinuspuoli on se että on tänne muuten sitä matkaa, tarkemmin sanoen 1110 km on kotiportilta tänne.
Lapsiperheessa ei aivan yhden pysähtymisen taktiikalla saavutettavissa 😀

Hieman kyllä arvelutti ensimmäisen päivän reilun 600 km:n matka Pelloon missä ensimmäinen yöpyminen oli suunniteltu.
Vaan kaippa tuo jälkikasvu on tottunut jo automatkailuun koska tuo pätkä meni enemmän kuin hyvin, taisi allekirjoittanut olla eniten kypsynyt matkustamiseen.

Puuduttavan matkan puuduttava timelapse

Sitten on aika kiitosten, yövyttiin hotelli Pellonhovissa ja harvemmin on niin ystävällistä palvelua saanut kohdalle kokea.
Kiitos, tullaan kyllä toistekin 🙂

Sunnuntaille olikin tarjolla hieman lyhyempi huikonen tänne Tromssaan ja mukavia maisemia tarjolla viimeisen vajaan parin sadan kilometrin matkalla. Eli GoProlle, Sonylle ja luurin kameralle oli käyttöä ihan kivasti.

The roadmovie



Vaan jospa sitä nyt malttaisi sulkea silmät ja odottaa päivää tulevaa. Auringonlaskua kun ei täällä tarvii vielä odotella vähään aikaan.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.